H. R. Giger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
H. R. Giger
H. R. Giger vuonna 2012.
H. R. Giger vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt5. helmikuuta 1940
Chur, Sveitsi
Kuollut12. toukokuuta 2014 (74 vuotta)
Zürich, Sveitsi
Kansalaisuus sveitsiläinen
Taiteilija
Ala kuvataiteilija, kuvanveistäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Taiteen reunoilla

Hans Rudolf (Hansruedi) Giger (5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi – 12. toukokuuta 2014[1] Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan omaleimaisesta tyylistään, jota hän kutsui ”biomekaaniseksi taiteeksi”: koneet ja ihmiskehot sulautuvat yhteen, ja maisemat ovat painajaismaisia. Biomekaanisuuden lisäksi Gigerin töissä on sanottu yhdistyneen egyptiläinen mytologia ja scifi sekä seksuaalisuus ja kuolema.[2] Hän käytti usein myös satanistista kuvastoa.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giger sai vaikutteita muun muassa Salvador Dalín ja Jean Cocteaun taiteesta sekä Sigmund Freudin kirjoituksista. Häntä kiehtoivat myös Alfred Kubinin, H. P. Lovecraftin, Gustav Meyrinkin ja Edgar Allan Poen teokset.[4] Giger näki painajaisunia, piti niistä päiväkirjaa ja alkoi maalata ja piirtää niitä.[5] Lukion jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja teollista muotoilua Zürichin taideteollisessa korkeakoulussa (Hochschule für Gestaltung und Kunst Zürich). Hän julkaisi biomekaanista taidetta ensimmäisen kerran vuonna 1969 portfoliossaan Biomechanoids,[6] mutta uran kuuluisin portfolio on vuonna 1977 ilmestynyt Necronomicon. Tosielämän ihmisiä Giger kuvasi teoksissaan hyvin harvoin.[7]

H. R. Gigerin ensimmäinen elokuvaprojekti oli Alejandro Jodorowskyn Dyyni-elokuva, johon hänen piti luoda Harkonnen-imperiumin visuaalinen ulkoasu.[8][9] Projektin kariuduttua mukana ollut Dan O’Bannon pyysi H. R. Gigeriä Alien – kahdeksas matkustaja -kauhuelokuvan (1979) tuotantoon, jossa O’Bannon toimi käsikirjoittajana.[10] Giger loi elokuvan Alien-hirviön sekä planeetalle syöksyneen aluksen ulkoasun ja sisätilat. Tuotantoyhtiö 20th Century Foxin edustajat pitivät Gigerin luonnoksia sairaina, ja Gigeriä itseään pidettiin omituisena ja pelottavana.[2] Ohjaaja Ridley Scott kuitenkin piti Gigerin työtä täysosumana ja juuri sellaisena, kun hän oli elokuvaan halunnutkin.[2][11] Työstään Alienissa Giger voitti Oscar-palkinnon parhaista efekteistä.

Gigerin luomuksia on nähty muissakin Hollywood-elokuvissa, kuten kauhuelokuvissa Poltergeist II (1986) ja Peto – The Species (1995).

Giger on suunnitellut myös lukuisia levynkansia artisteille, kuten Celtic Frostille, Danzigille ja Debbie Harrylle. Giger myös ohjasi kaksi Debbie Harryn musiikkivideota vuonna 1981.[12] Necronomiconin jälkeen Giger julkaisi muun muassa kirjat Necronomicon II, Biomechanicks, New York City, Alien, Arh ja The Mystery of San Cottardo. Giger omisti Sveitsissä useita ravintoloita, jotka hän oli sisustanut omaan tyyliinsä.

Gigerin maalauksesta Landscape XX (jota Dead Kennedys käytti albumin Frankenchrist mukana tulleessa julisteessa) nostettiin oikeusjuttu Yhdysvalloissa.lähde?

Gigerin töitä on myös videopelissä Dark Seed (1992).[13]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen taidemuseossa oli vuonna 2010 esillä H. R. Gigerin elokuvaretrospektiivinäyttely H. R. Giger: Art – Design – Film. Näyttelyssä esiteltiin muun muassa luonnoksia ja suunnitelmia, joiden pohjalta Gigerin tunnetut elokuvahirviöt toteutettiin.[14] Helsingin edustalla sijaitsevasta Harakka-saaressa on Gigerin vuonna 2003 State of Sabotage -mikrovaltiolle tekemä teos Sabotage.[15]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giger asui ja työskenteli Zürichissä. Hänen puolisonsa Carmen Maria Scheifele Giger työskentelee Gruyèresissä sijaitsevan Giger-museon johtajana.

Giger kuoli vuoden 2014 toukokuussa sairaalassa, johon hän joutui kaaduttuaan portaissa.[16][1]

Kuvia teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Zweifel, Philippe: Der «Alien»-Vater ist tot Tages-Anzeiger. (saksaksi)
  2. ↑ a b c Kangassalo, Olli: Alien meinasi jäädä vatsaan – Scifi-klassikon synnytys oli tuskainen ja monimutkainen operaatio Yle. 3.4.2019. Viitattu 8.5.2023.
  3. ↑ Hirsch 2021, s. 184
  4. ↑ Hirsch 2021, s. 183
  5. ↑ Pettersson, Maria: Hans Rudolf Giger. Helsingin Sanomat. 14.5.2014. Viitattu 14.5.2022.
  6. ↑ Biomechanoids portfolio Littlegiger. Viitattu 24.11.2019.
  7. ↑ Hirsch 2021, s. 186
  8. ↑ Hirsch 2021, s. 190
  9. ↑ Pavich, Frank: Jodorowsky’s Dune (dokumentti) IMDb. Viitattu 24.11.2019.
  10. ↑ Philippe, Alexandre O.: Memory: The Origins of Alien (dokumentti) IMDb. Viitattu 24.11.2019.
  11. ↑ Hirsch 2021, s. 191
  12. ↑ H. R. Giger: Art, Design, Film, s. 52–55. 2010.
  13. ↑ Kalata, Kurt: Dark Seed hardcoregaming101.net. 16.10.2017. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  14. ↑ H. R. Giger: Art – Design – Film. Tampereen taidemuseo. 2.3.2011. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 28.11.2010.
  15. ↑ SOS / State of Sabotage. (pdf) MUU Helsinki Contemporary Art Centre. Arkistoitu 11.4.2007. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Alienin luonut H. R. Giger on kuollut: Esittelyssä synkeät visiot. Nyt.fi. 14.5.2014. Viitattu 14.5.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=H._R._Giger&oldid=22402980”